Kevättä kohti?

Maanantai 8.3.2010 klo 16:27

Talven selkä alkaa taittua, ainakin kalenterin mukaan. Pakkasen oltua siedettävissä lukemissa on päästy harjoittelemaankin välillä, mutta ainakin Pipari on niin mukavuudenhaluinen otus että neljä seinää on tullut talven aikana meille turhankin tutuksi. Pipun kanssa uskaltauduttiin kuitenkin helmikuussa ensimmäisiin epävirallisiin kisoihin ja hienosti kisaura alkoikin. Pipari pinkoi minkä kintuista pääsi ja koska neitokainen suoritti kaikki esteet vaaditussa järjestyksessä ilman pudotuksia tai linjojen ohituksia, oli tuloksena hienosti 0 virhettä ja toinen sija.

Raparipan motto on ollut enemmänkin "lahjattomat harjoittelee" ja eipä tuo ukkeli näköjään happane vaikka vetäisi lonkkaa kotona. Kisasimme pitkästä aikaa 6.3 kotikisoissa ja täytyy sanoa että herran meno oli varmaan yllätys muillekin kuin meikäläiselle; piti ihan pistää kinttua toisen eteen, vauhti riitti molemmissa starteissa alle ihanneaikaan. Ensimmäisessä lähdössä tuli yksi virhe kepeillä eli tulos 5 ja toisen kisan ukkeli suoritti virheettömästi ja voitti lähdön! Rata ei varmaankaan ollut kaikista helpoin, sillä Raputirallaa oli ainut koira joka teki mineissä puhtaan radan, vautsi!

kuvassa Raparipa kahden valkoisen välissä:oikealla puolella on treenikaverimme Vito ja Sirkku ja kisan tuomari Allan Mattsson.

 

Pakkaspäivän touhuja

Maanantai 25.1.2010 klo 12:23

Kylmää on riittänyt rihveleitten harmiksi jo liiankin kanssa. Mielikuvitusta tarvitaan koirien ulkoiluhetken toteuttamiseen, kertakaikkiaan. Onneksi apu on ollut lähellä; Ture-täti on neulonut molemmille karvakuonoille mukavia villavaatteita jos vaikka millä kuosilla ja värityksellä. Eikä siinä kaikki. Toinen sukupolvi on jo tarttunut puikkoihin. Peetu-poika 4 v kutoi hienon villapuvun vartavasten Piparia varten ja hieno siitä tulikin. Voinen jakaa helpohkon ohjeen myös suuren yleisön kanssa. Kas näin se menee:

Otat läjän villalankaa tukevasti kätösiin, tunget puikot melko syvälle läjään ja pyörität yks risti kaks molempiin suuntiin sujuvasti. Puku on valmis!

Koirien aktivoimiseksi sisätiloissa meillä harrastetaan etsintäleikkejä. Helppo tapa antaa partasuulle aivojumppaa on piilotella esim. pikkuruisia puutikkuja asuntoon(tunnistusnoutokapulan kokoisia) ja aina rihvelin löydettyä tikkusen ja tuotuaan sen sinulle, palkkaat ystävän herkkupalalla. Toimii! Aamupala tarjoillaan meillä usein aktivointilelusta, joko tassulla pyöriteltävästä tai palapeliksi kutsutusta laudasta josta paloja liikuttelemalla ruokapipanat vierivät lattialle. Mikäli tällaista toimintaa ei pakkaspäivinä meidän huushollissa harrasteta, voi olla varma että Pipari katsoo telkkarista kaikki muutkin ohjelmat kuin luontodokumentit. Eipä ole sellainen toiminta meille ihmisillekään ihan vierasta.

Kotiinpaluun aika, vihdoin!

Tiistai 12.1.2010 klo 8:09

Tästä päivästä tulee täydellinen; Raparipa tulee kotiin!!! On sitä odotettu kuin kuuta nousevaa. Tiedustelin aikoinaan Piparin kasvattajalta minkälaista on elämä sekalaumassa, laumassa jossa on sekä uroksia että narttuja. Aina Piparin juoksujen aikaan vastaus tulee kristallinkirkkaana mieleen: "tällä hetkellä en näe siinä yhtään hyvää puolta"!!! Se oli rehellinen vastaus, kiitosta vaan jälkikäteen. Kysymyskin esitettiin sopivasti ajankohtana jolloin Pipsun kotikennelissä oli sekä juoksuinen narttu että kiihkeitä palvelualttiita uroksia. Tosin se ei tippaakaan hetkauttanut meikäläisen haluja ottaa Raputin kaveriksi narttua! Nyt ymmärrän taas tuon vastauksen järkevyyden. On sydäntä raastavaa erottaa tuo hauska parivaljakko toisistaan pariksi viikoksi. Toinen vaihtoehto on tietysti pitää ne saman katon alla ja vahtia silmät selässä mitä tapahtuu nurkan takana ja kuunnella rakastavaisten surkeaa molinaa pitkin yötä. Onneksi Raparipa jätti nuorena poikana merkkailun pois, se tästä vielä puuttuisi!

Sikäli on ihana tilanne, että toinen koira pääsee mummon luo oljamiin ja siellähän joutuu maksimissaan olemaan yksin tunnin-pari kun mummo käy roikkumassa keilapallon perässä. Ensin palveluksista pääsi nauttimaan Pipari ja kaupunkialueen luontaisetuihin kuului mm. kaikkien naapurilasten pusuttelu. Puolivälissä vaihdettiin kun oli tarkoitus käydä Pipsun kanssa sulhasmiehissä tositarkoituksella. Niinhän se meni ettei Piparin juoksusta ollut tällä kertaa muuhun kuin urosten lyhytaikaiseen härninkiin. Mutta seuraavalla kerralla sitten. Päästiin tässä jo aloittamaan Pipsun kanssa kauan odotettu agilityn jatkokurssi ja voi kylläpä vain neitokaisen silmät loistivat ja kaikki muu "hävisi ympäriltä" kun päästiin pitkästä aikaa lempilajin pariin.

Jos oli tässä juoksun ajassa ja erottamisessa taasen jotain huonoa, niin aina pikkuisen hyvääkin. Koirasta saa enemmän irti ja pääsee paljon "lähemmäksi" pikku kaveria kun toinen ei ole kuvioissa mukana. Raparipaa en ole koirana pitänyt enää vuosikausiin, niin fiksu se on (ois ehkä asiaa Doctor Philille..) mutta Piparista löytyi tämän session aikana ihan uusia piirteitä. Siitä todella tuli korvaamaton apulainen vauvanhoidon kanssa, sen viisaus ja kärsivällisyys sekoitettuna huippukilttiin luonteeseen on jotain minkä toivoisin periytyvän edes osin sen toivottavasti tuleville pennuille.

Nyt lasketaan tunteja, kohta minuutteja..tervetuloa kotiin rakas Raparipa!!!

Kunnian mies

Tiistai 5.1.2010 klo 10:35

Raparipan hermoja koettelee kovasti eräs hra X. Ei riitä että että ko. nahkakuula yrittää sabotoida Raputin ja emännän rakasta harrastusta. Se yrittää ilmiselvästi myös soluttautua meidän laumaan mitä viekkaimmilla keinoilla. Esitetään vauvanystävää - joutuu vähän ärjymään. Esitetään emännän ystävää - joutuu vähän ärjymään. Esitetään emännän kaverin koiraa - joutuu vähän ärjymään. Joutuu vähän ärjymään vähän liian usein!!

Oli ajat ennen nykyistä ahdinkoa. Ajat jolloin tuo pikkuinen koira oli nimeltään "rottapoika", ja ois muuten saanut sellaisena pysyäkin. Voinen esittää kuvamateriaalia: http://viipurinkoirat.galleria.fi/kuvat/Kodinsaaneet/Rotta-poika+%28nyk.+Lenni%29/. Näistä kuvista näet miten on mittasuhteet muuttuneet vuosien varrella. No eipä silti. Ihan ookoo se on joskus, ja hyvä että pelastivat sieltä kurjuudesta. Voihan olla, että päivänä muutamana kun Raputista kasvaa yhtä iso jässikkä, ystävyys palautuu entiselleen.

Niin ja uusi vuosi alkoi muutenkin aika vauhdikkaissa merkeissä. Meidän oma salamanteri (myös Pipari nimellä tunnetaan) aloitti juoksun ja huhut kertovat että likka meinaa lähteä vieraisiin. Raputi on kuitenkin kunnian miehenä luvannut adoptoida lapsukaiset "omikseen". Sellainen kunnian mies on meidän Raparipa.

Onks pakko syödä turskaa jos ei taho?

Sunnuntai 13.12.2009 klo 18:13

Joulu hiipii taas jälleen kerran kuin varkain ja paljon on tekemättä. Niinkuin joka vuosi. Nimittäin jos ihminen on enemmän joulun vihaaja kuin siitä erityisesti pitävä yksilö, paljon saa jäädä tekemättäkin. Jope Ruonansuu on tehnyt erään parhaimmista joululauluista "..onks pakko laulaa tiptap jos ei taho...?". Mie en taho! Kaikenlainen pakkotekeminen, pakolliset rutiinit, pakko tykkääminen ihme pakkoasioista on vastenmielistä. Pakko hössätä että voi sitten kiristellä tippa linssissä aattona hampaita ja avata paketteja, joihin olet itse antanut "kuuman vihjeen". Joulun sanoma unohtuu.

Jospa tänä jouluna yrittäisi vain rauhoittua, ilman sen suurempia joulusiivouksia. Yrittäisi olla kärsimättä niistä joulukorteista joita ei tullut lähetettyä. Antaisi läheisille ihmisille ja rakkaille lemmikeille vain yhteistä aikaa. Jouluhösöttäisi vain senverran että kaapissa olisi hyvää suuhunpantavaa.

Hyvää Joulua kaikille teille ihanille ystäville jotka lueskelette näitä kirjoituksia silloin tällöin. Ette tule luultavasti saamaan joulukorttia tänäkään vuonna, mutta takuuvarmasti olette ajatuksissa useammin kuin kerran vuodessa!

Puupää ynnä muuta

Sunnuntai 1.11.2009 klo 16:06

Päivät vilistävät silmissä, viikot ja kuukaudet vaihtuvat ja paljon on ehtinyt tapahtua sitten viime päivitysten. Pikkuinen tyttäremme sai kasteessa nimeksi Pihla Ursula, neitokainen käyttäytyi ihmeellisen kauniisti koko tärkeän päivän. Vaikka vauvan kanssa puuhastelu täyttää päivät melko lailla tarkkaan, jää onneksi harrastuksillekin sopivasti aikaa. Parhaimmillaan olen päässyt treenaamaan koirien kanssa kahdesti päivässä! Aamupäivällä on Piparin vuoro ja kerran viikossa Raputi pääsee "Ärrikkä-ryhmän" treeneihin purkamaan paineita. On se vaavinhoito näes niin rankkaa touhua. Pipari on saanut mieluisan treenikaverin, samoin itseasiassa allekirjoittanut. Olen haaveillut monesti että pääsisin joskus maxi-koiran puikkoihin, ja tämän haaveen täyttyminen oli lopulta vain itsestä kiinni (niinkuin useimpien haaveiden) ja toiveen täytti eräs nimeltä mainitsematon herra X. Tai no, Raparipan toiveesta voisimme kutsua tätä herra X:ää vaikka Puupääksi. Niin ärsyttävä tapaus se Raputin mielestä on. Puupää alkoi osoittaa omassa kodissaan liiaksi omia haaveitaan ja kiipeillä 2-metrisen aidan yli parilla loikalla, joten omistajan kanssa teimme vastustamattoman diilin: alan opettaa Puupäälle esteitä (ehkä joskus pääsemme jopa kilpailemaan, who knows?) ja hän hoitelee Ursulaa. Harjoitukset on sujuneet liiankin hyvin. Kaikki esteet tuntuu menevän kaaliin kertaheitolla, koira on rohkea ja innokas joka suhteessa. Vaikeinta on tietysti vieraan koiran ollessa kyseessä kontaktin saaminen, mutta sekin alkaa pikkuhiljaa hioutua. Jännityksellä odotetaan mitä saadaan aikaiseksi. Pipari on edistynyt isoin askelin, ja on vaikeaa malttaa pysyä poissa kilpailuista ennenkuin koko paketti on hienosti kasassa!

Pipari tarjosi treenikaverille päiväkahveet. Kuva otettu ennenkuin parivaljakko hajoitti portin. Raparipa ei osallistunut rötöstelyyn (toim.huom)

Ai niin, meinasipa unohtua. Raparipa osallistui 1.11 agikisoihin Imatralla ja voitti oman luokkansa hienosti tuloksella 0,32!!

Metsurin koira savotalle läksi..

Maanantai 12.10.2009 klo 10:23

Osallistuimme Raparipan kanssa lauantaina agilitykisaan, puolen vuoden tauon jälkeen sain itse ohjata ukkelia. Olipa mukavaa! Eka kisassa Raputi teki hienosti virheettömän suorituksen, mutta nykyisillä ihanneajoilla meillä ei taida nollasuorituksiin olla paljon mahdollisuuksia. Viis siitä, pääasia oli häntä onnesta huiskuen juokseva partasuu!

Talvi tulee kovaa vauhtia joten lähdimme illalla vielä puusavottaan tekemään polttopuita. Koirat pääsi mukaan tietty juoksemaan metsään, sekös oli mukavaa mutta pitikö sen isännän taas kerran pilata hauska hetki?? Raparipa ei kertakaikkiaan voi käsittää miksi noita kaikenmaailman härveleitä pitää olla joka lähtöön ja etenkin miksi niitä pitää joka paikkaan roijata mukaan!? Tähän kohtaan ei ole syytä laittaa yhtään hymiötä tai mitään vastaavaa, kuva kertokoon loput!

Neiti Pipu osa 2

Torstai 1.10.2009 klo 16:31

Piparin kanssa treenailu saa uusia piirteitä kerta kerran jälkeen. Yhtenä päivänä ohjaaja saa maata namit kädessä putkessa ja seuraavalla kerralla ei meinaa tossut riittää neitokaisen vauhdissa! Aikaisemmille koirilleni ennen näitä rihveleitä on jossain vaiheessa agilityn suhteen tapahtunut syttyminen agilityyn aivan ykskaks. Voisin vannoa että olen kuullut niiden pikku päästä kuuluvan "NAKS" äänen. Näköjään rihveli ei ole poikkeus. Piparin NAKS kuului pari päivää sitten. Menin hallille ja aloitin treenit kuten aikaisemminkin, pari estettä, palkkausta ja kehumista, taas pari estettä ja palkkaamista. Seuraavaksi huomaat juoksevasi täyttä rataa täysverisen, eteenpäinpyrkivän agilityihmeen kanssa joka suorittaa paitsi esteet moitteettomasti, lukee ohjausta aivan kuin ensimmäistä kertaa ja hakee todella hienosti esteitä itsenäisesti! Ensinnäkin päätin että keinun harjoittelen todella hitaasti ja varmasti hätiköimättä. Melkein onnistuin siinä ja hyvä niin, tosin lopusta päätti nti Pipu itse. Olin jo siinä vaiheessa että vein koiraa ko. esteelle vielä hihnassa ja keinun laskeva osa putosi maahan pehmusteen päälle joka pehmensi kovaa kolahdusta. Siitä jatkettiin niin, että talutin koiran keinulle ja keinu kolahti kovaan maahan. Ajattelin että hienoa, seuraavalla kerralla (tai sitä seuraavalla) kokeillaan rauhassa ilma hihnaa. Lähdin typerys jatkamaan muita temppuja ja koira oli ilman hihnaa..PAM! Käännyin kauhun vallassa ja keinu on kovalla maalla, Pipu kontaktilla hyvin tyytyväinen ilme naamalla odottamassa palkkaa. Ajattelin että no niin, meniköhän tehty työ hukkaan omaa hölmöyttä mutta pah! Palkkasin Pipun ja pyyhin hikeä otsalta. Kohta kuului jo uusi PAM anna nami, vielä kertaalleen PAM anna nami!! Pipu karkasi uudestaan ja uudestaan keinulle aina kun silmä vältti! Eipä silti, ei tuo koiraa kummempi ole. Pipari on saanut kontaktilta tullessa aina namipalan ja sitähän se meni sieltä hakemaan. Helpoimmillaan koirankoulutus on tällaista, mutta jotenkin tuntuu että tämän koiran osalla pääsen liian helpolla. Vielä ne vaikeudet eteen tulee..kop kop koputetaan puuta.

Neiti Pipu

Perjantai 25.9.2009 klo 11:18

Piparilla oli taukoa harrastuksissa juoksun ja jälkimaininkien vuoksi, pikkuisen tuota juoksentelua haittasi myös oma ylipaino josta päästiin siis kuukausi sitten suloisesti eroon:) Palattiin hallille suurin odotuksin, eikä sikäli jouduttu pettymään. Pipari yritti parhaansa mukaan karkailla puomille, muisti hyvin kaikki esteet. Mutta sitten sain taas muistutuksen mikä ero on uroksella ja nartulla. Puhun nyt vain ja ainoastaan omasta kokemuksesta, ja verraten esim. jenkkeihin joiden kanssa tuli aikaisemmin treenattua. Siinä missä uros on melko putkiaivoinen otus (myös koirissa, päteekö ladyt myös ihmisten suhteen?) niin nartulla liikkuu päässä ajatuksia ja kyseenalaistamista huomattavasti enemmän. Raparipan huono päivä on sitä, että se tekee mitä käsketään mutta kuin hidastetussa filmissä. Neiti Pipari taas keksi sellaista kivaa, että juoksi putkea täysillä eri suuntiin, myös mutkaputkea vaikka sitä ei hirveästi ole treenattukaan vielä. Sitten otin vielä yhden ratapätkän. Ei suostunut sujahtamaan putkeen millään. NÄYTTELI että pelkää sitä ihan hirveästi ykskaks, ei uskaltanut mennä lähellekään HUI HUI HUI. Ei muuta kuin namilautanen putken päähän joka yleensä tepsii. HUI. Putkea lyhyemmäksi. HUI. Putki ihan tyngäksi. HUI HUI. Sitten viimeinen keino. Meikäläiselle namit käteen ja putkeen makaamaan. Sitten neiti suostui sipsuttamaan putkeen. Óma selitys tälle näytelmälle oli hallin lattialle pudonneet namipalat joita hän olisi huomattavasti mieluummin juuri sillä hetkellä keräillyt, ja suorastaan loukkaantui kun ehdotin muuta toimintaa. Ei siinä mitään, tällaiset asiat ovat huvittavia ja tekevät touhusta mielenkiintoista ja hauskaa. Toisaalta Pipari on taas muutoin menevämpi ja rohkeampi koira kuin Raparipa, annettakoon pienet neiteilyt hänelle anteeksi ja Pipsun olla oma persoonallinen itsensä. On se aika hurmaava typsy:)

Vaarallinen mummo

Perjantai 18.9.2009 klo 15:34

Rihveleitten kanssa elämä ei käy tylsäksi. Viikko sitten Raparipa palaili agility-treeneihin ja ukkeli keskittyi lähinnä ohjaajien sylissä istumiseen. Ei kiinnostanut pätkääkään. Liekö hallin pehmeä pohja ollut herran mielestä ärsyttävä (aika raskasta juosta ohjaajallekin) vai mikä otti pattiin. Tällä viikolla taas mies oli "täysin pitelemätön"; suorastaan karkaili esteille, jopa keinulle joka ei ole koskaan ollut Raputin mieliesteitä. Näiden veijareiden toiminta on oman kokemuksen perusteella sidottu pitkälti mielialaan, sääolosuhteisiin..ym. Ei griffoni mikään kone ole, ei tosiaan!

Yhteiselo perheen haisulivaipan kanssa on alkanut hienosti. Koirat seurailevat tarkasti vaavin arkea, istuvat sitterin viereen kun huuto alkaa ja käyvät partailemassa ja antamassa tärkeitä allergeeneja pienokaiselle. Tänään kaveri todisti sitten ihan outoa tapahtumasarjaa kauppareissulla. Lähdin itse kauppaan ja koirat oli sidottu aitaan kiinni, kaveri jäi vahtimaan laumaa pihalle. Viekasteleva mummo asteli Raputin mielestä pahat mielessä kohti Ursulan vaunuja, ja siitäkös tuon pikku IPO-koiran suojeluvaistot heräsivät. Raparipa asteli vaunujen eteen ja tuijotti agenttimummoa suoraan silmiin, päivysti urheasti niin kauan että mummo tajusi siirtyä sopivan matkan päähän istuskelemaan. Sitten Raparipa hiipi mummon luo kuin sanoakseen "lepo". Eipä siihen äkkinäinen varmaan ihan heti menisi uhmaamaan noin vaarallisen näköistä koiraa..

 

 

Takaisin agilityn pariin

Sunnuntai 6.9.2009 klo 19:14

Raparipa palasi treenitauolta tositoimiin, agilityn piirinmestaruuden joukkuekisaan. Rapua ohjasi varmaan tapaansa omasta treeniporukastamme Mirka jonka kanssa on ennenkin tulosta saatu:) Raparipa ja Mirka aloittivat joukkueemme suorituksen hienosti puhtaalla radalla! Raputi oli enemmän kuin innoissaan päästyään takaisin koirien ilmoille.

Treenikaverit lähettivät pikku-tytöllemme ihka ensimmäisen oman koiran. Kiitoksia kaverit ja ihanaa palata taas treenaamaan mukavaan ryhmäämme agilityä:)

Ursula Marmelaadi

Sunnuntai 30.8.2009 klo 18:37

Ihana pullukka tyttäremme syntyi 27.8.2009. Koko perhe on haltioissaan! Neitiä kutsutaan nimellä Ursula Marmelaadi. Saas nähdä kuka pappi suostuu hänet sillä nimellä kastamaan:) Itkuhälyttiminä toimivat Pipari ja Raparipa, kaksihan niitä normaalistikin kai on?

 

Happy days...

Lauantai 8.8.2009 klo 5:54

Takana on vauhdikas pariviikkoinen; Piparilla oli juoksuaika ja koska kotona asustaa yli-innokas rihveliuros voi loput tarinasta kuvitella..happy days are here again tuumasi Raparipa kun souvi alkoi! Tällä kertaa Rapu pysyi koko juoksun ajan kotosalla, tietysti kaikki mahdolliset varatoimet otettiin käyttöön ja varan varat vielä ettei vahinkopentuja maailmalle tupsahtaisi. Hurjaa menoa kesti lopulta vain muutaman päivän, uroksen osalta, Pipari oli vauhti päällä heti päivästä yksi alkaen; hän olisi ollut täysin valmis lisääntymään heti, nyt, A.S.A.P ja mieluiten välittömästi. Ehkäpä se onni neitokaisen vielä kohtaa joku päivä.

Saimme samana ajanjaksona mieluisan kutsun kyläilemään Raparipan kasvattajan luokse Mustan Ruhtinattaren kenneliin. Paikalla oli sukulaiskoiria omistajineen, tarjoilu oli karjalaiseen tyyliin mitä parhain ja koirat saivat riehua koko rahan edestä. Raparipan emä Miss Susie on tehnyt hienon työn jalostusnarttuna. Nopeasti laskettuna jälkeläisissä on jo 7 muotovaliota eri urosten kanssa ja näistä kaksi viimeisintä Peikko ja Emma saavuttivat tittelinsä tänä kesänä heti täytettyään kaksi vuotta! Hieno saavutus, onnea Leenalle onnistuneesta kasvatustyöstä!

koirat vasemmalta: Miss Susie, Emma, Raparipa ja Peikko.

Iloinen jälleennäkeminen

Keskiviikko 22.7.2009 klo 21:18

Raparipa ja Pipari saivat kutsun mökkeilemään kahden viehättävän griffonneitokaisen vieraaksi. Paikka oli tuttu, tapasimme parivaljakon keväällä ja tutustumiseen ei tarvinnut tuhrata tällä kertaa kahta sekuntia pitempään. Täysi meno päälle heti vaan, hurjaa juoksua ympäri pihamaata ja puskat piti merkata varmuuden vuoksi ja vielä kerran varmuuden vuoksi kertaalleen ettei kenellekään jäänyt epäselväksi kuka oli paikan emäntä ( 2 kpl) kuka paikan ainut uros (Raparipa, jes)..

Raparipan sydän on ehtinyt särkyä jo kahdesti. Voi poloista. Ensimmäisellä kerralla sen särki Lilli, ja toisella kerralla, kukas muu kuin Lilli. Lilli väsähti tai sitten antoi jo periksi ukkelin innokkuudelle ja heittäytyikin pitkäkseen tyyliin "tee mitä haluat kunhan toi ärsyttävä virnistys häviää naamasta..!" Rapu on onneksi herrasmies ja uskoo pienestä vilkaisusta milloin raja on ylitetty. Mutta vain seuraavaan yritykseen asti.

Kiitos Lillille ja Bertalle palvelijoineen mukavasta kesäpäivästä!

kuvat Riikka Nyman

 

Lomareissu

Sunnuntai 12.7.2009 klo 20:43

Käväisimme viikonloppureissulla Keski-Suomessa, päämääränä osallistua pariin hyvin erilaiseen tapahtumaan. Lauantaina vietimme ihanan leppoisan ja kesäisen päivän aivan upeassa miljöössä: saaressa jossa riitti kaikenlaista puuhaa pitkälle yöhön niin koirille kuin ihmisillekin. Tarjolla oli veneretkeä ja perisuomalaista saunomista ja uimista, linnunpoikasten ihailemista, syömistä.. Isäntä osallistui kesän ensimmäisiin triathlon-kisoihinsa ja taisi olla suoritukseensa ihan tyytyväinen. Hurja äijä se on! Raparipan kestokammokki on kyllä nähdä aikuinen mies ensin pukeutuneena kumipukuun jonka jälkeen vielä pokerina lähdetään trikoot jalassa hillumaan pyörän selkään ja juoskennellaan kaiken kansan edessä pitkin maita ja mantuja..ei voi olla kovin paljon aivotoimintaa. Mutta onneksi tällä kertaa me säästyttiin siltä näyltä, koska juu olimme siellä saaressa:)

Sunnuntaina oli vuorossa Laukaan koiranäyttely, jossa Pipari sai taasen hienoa muovimatonkudetta punaisen EH-nauhan muodossa. Koira on kaunis kuin karkki (vai olisko pikkuleipä kuitenkin parempi tässä tapauksessa) mutta kun se tuppaa sitä kieltä näyttämään tuomarille, niin eihän siitä yleensä hyvä heilahda. Saas nähdä muuttuuko suuvekki vielä iän myötä hieman armollisempaan suuntaan, tuskin. Muuten ei arvosteluissa ole kuin excellent..excellent..joo joo osataan jo ulkoa! Tavan kansalaisiin Piparin olemus uppoaa juuri persoonallisuuden vuoksi kuin häkä, niin myös omistajaan! Täytekoiraksi ilmoitettu Raparipa esitteli ulkomuotoaan Ropin arvoisesti, eli kuten hra itse tuumaa: voitin taas sen trikoopellen!!! (toim.huom.isännän sijoitus pauttiarallaa 15...)

Sunnuntai-aamuna sateisessa säässä haikeat katseet kapulalossilta saareen..ensi kerralla taas tavataan.

 

Agilityä agilityä..

Tiistai 30.6.2009 klo 21:19

Agi-painotteinen viikonloppu jatkui sunnuntaina, kun suunnistimme kohti Mänttää ja griffoneitten omaa agility-päivää. Paikka oli aivan mahtava ja sääkin suosi aurinkoisuudellaan harjoituksia. Aika ajoin oli liiankin kuumaa mutta järven rannassa vilvoittelu onnistui helposti. Suurin osa rihveleistä oli uroksia, mikä ei tällä rodulla haittaa yhtään mitään. Riitaa ei tullut, tosin vaikutti siltä että lauma kuului muutenkin seksuaalivähemmistöön käytöksen perusteella..eräskin aloitteva hra oppi kuin itsestään muutamat esteet kun ravasi toisen uroksen perässä paikasta a paikkaan b...Voihan sitä näinkin lajiin perehtyä!

Raparipa harjoitteli tulevaan agirotuun Emmin ohjauksessa, ja harjoitukset sujuivat ihan hienosti. Edellisen päivän kisat ja pitkä ajomatka kuumuuden lisäksi tosin hidastivat vauhtia, mutta pääasia oli että Rapu lähti Emmin matkaan ja kuuliaisesti suoritti omaan tahtiinsa esteet. Eiköhän tässä viikossa ehditä levätä, ja agirodussa ollaankin taas iskussa.

Pipari pääsi treenaamaan jo muutaman esteen sarjoja, niitä joita ollaan kotonakin menty. Uutena esteenä otettiin pussi, jota en ole päässyt vielä kokeilemaan ja sekin sujui hienosti.

Kiitoksia kaikille mukavasta päivästä; parasta antia on toisten rihvelistien tapaaminen ja koirien ihastelu. Suunnitelmissa onkin jo uusi "kokoontumisajo" ehkä jo ensi talvena!

 

kuvat Marianne Heiskanen

 

Agilitykisat 27.6

Lauantai 27.6.2009 klo 18:01

Raparipa osallistui kahteen viralliseen starttiin tänään Lappeenrannassa ohjaajanaan treenikaverimme Mirka Nokkonen, ja tulokset yllättivät ainakin meikäläisen täysin! Molemmilla radoilla pari sijoittui upeasti 21 koiran joukosta viidenneksi. Eka radalta ratavirheitä 5 ja yliaikaa hieman mutta toiselta radalta tuli Rapun eka täysin puhdas nolla! Siis joo-o, puhdas rata alle ihanneajan tarkoittaa todella sitä että ukkeli nappasi ensimmäisen nousunollansa! Ei tätä voi uskoa, mutta olihan herralla taitava ohjaajakin. Kiitos tuhannesti miljoonasti triljoonasti Mirkalle Raparipan taidokkaasta ja tarkasta ohjauksesta, ja etenkin kauniista käsittelystä!

Raparipa keskittyy..kohta näytetään närhen munat!

Musta surma vauhdissa..(kuva Anne Lind)

Hymyilevä nollapari!

Piparin agiharjoitukset..jatkuvat!

Tiistai 23.6.2009 klo 17:19

Piparille tehtiin tänään virallinen polvitutkimus ja suureksi ilokseni molemmat polvet olivat täysin terveet eli tutkimustulos on 0-0! Tästä on syytä olla tosiaan iloinen, etenkin kun rakkain harrastuksemme on agility!

Agilityä tuleekin tällä viikolla harrastettua muodossa jos toisessa kiitettävästi. Lauantaina Raparipa starttaa kahdessa kisassa, ohjaajaksi on lupautunut taitava Mirka treeniryhmästämme. Lauantaiksi on luvattu todellista hellettä, pitänee varata kunnon säiliöt vettä koiran ja ohjaajan viilennykseen, Mirkalla on nimittäin samoissa luokissa omakin koira ohjattavanaan! Sunnuntaina suunnataan auton nokka kohti Mänttää, jossa vietämme parin vuoden tauon jälkeen griffoneiden yhteistä agilitypäivää. Siellä olisi tarkoitus testata miten Rapu juoksee taasen uuden ohjaajan kanssa, koska viikko siitä eteenpäin on agirotu johon belget saavat nyt historiallisesti ensimmäistä kertaa oman mustanpuhuvan joukkueensa! Hiphurraa!

Juhannuskatastrofi

Sunnuntai 21.6.2009 klo 10:54

Juhannus on luojan kiitos ohi, olipa vaihteeksi sateinen ja kylmä. Raparipa joutui juhannuspäivänä kammottavan tapaturman viattomaksi uhriksi. Lähdimme Ture-tädin kanssa pahaa aavistamatta päiväkävelylle, ja kaikki sujuikin alussa ihan hienosti. Loppumatkasta Raparipa lähestulkoon "halvaantui". Toinen takajalka ei ottanut alle laisinkaan, ja tutkittuamme jalkaa kaksin naisin parhaamme mukaan emme kertakaikkiaan löytäneet mitään mikä olisi moisen reaktion aiheuttanut. Onneksi Ture-täti kantoi Rapua lähestulkoon loppumatkan, eikä Raparipalla ollut mitään sitä vastaan, päinvastoin näytti nauttivan kyydityksestä (outoa?). Vielä kertaalleen pengottiin pienen koiran tassua ja vihdoin syyllinen löytyi reiden sisäsyrjältä: ilkeämielinen mäkäräinen oli puraissut ukkelia ja senverran se ilmeisesti kirvelsi että kävelystä ei tullut neljällä tassulla yhtään mitään!!! Kaikkea voi sattua. Olemme lähettäneet tiedonannon tästä tapaturmasta STT:lle, saa nähdä onko uutinen luettavissa päivälehtien lööpeissä. Luultavasti.

Seuraava juhannusterveinen saatiin Belgiasta, jossa asustelee yksi Raparipan henkivartijoista (ju nou, pitäähään kansainvälisellä kaverilla turvallisuus olla taattu myös EU:n pääkaupungissa).  Falcon on tuo uljas valkoinen paimenkoira, (ihan varmasti yhtä viisas kuin Daltoneiden Rantanplan) ja pienempi beauceron on Remu ja isompi otus on hoidossa ollut herra X.

Bodyguards Belgia, Bryssel

ja

Lemi, Kuukanniemi

Toivotamme Remulle onnea ensimmäiseen pentunäyttelyyn. Koitas käyttäytyä edes siedettävästi!?!

Tallinnan reissu

Tiistai 9.6.2009 klo 6:53

Pakkasimme auton viikonloppuna ja suuntasimme rytmiryhmämme kanssa kohti Viroa ja Tallinnaa. Matkaan lähti isäntä rakkaan polkupyöränsä kanssa ja meikäläisen matkaseuraksi tarttui kaksi partasuuta ja "sisar Häsveli". Reissu sujui rattoisissa tunnelmissa, pieniä suunnistusvaikeuksia oli mutta onneksi takapenkin suulas navigaattori opasti automme suurinpiirtein oikeassa aikataulussa oikeaan osoitteeseen. Meikäläisen suuri haave toteutui; pikkuisesta Raparipasta leivottiin sunnuntaina vahvistusta vaille kansainvälinen muotovalio, lisukkeena tuli vielä Eestin valiotitteli + Eestin voittaja-09! Paikalla oli paljon suomalaisia, kiitos kannustuksesta ja onnitteluista, etenkin Raparipan "mummolle" Leenalle joka omistaa Raparipan komean isän Rolexin. Poika seurasi näin isukin tassunjälkiä sillä Rolex on voittanut Eestin voittajatittelin pari vuotta aikaisemmin! Toivottavasti saan vielä kuvia tapahtumasta muistoksi ja ehkä tänne kotisivuillekin, oma kamera jäi tietysti kotiin..Raparipan näyttelyt on nyt vähäksi aikaa käyty, herra jatkaa tärkeimmässä tehtävässään eli kotiväen viihdyttämisessä ja epäkiitollisessa roolissa kasvattaa Piparista hmmmm...yhteiskuntakelpoinen eikä niin hirveän kamalan innokasvillivauhdikastoopelisöpörasavilli griffoni..!