Itku pitkästä ilosta

Tiistai 10.8.2010 klo 21:34

Joskus elämän tarkoitusta on täysin mahdoton ymmärtää. Ehkä sen parhaiten tajuaa jos asiat suhteuttaa jollain tapaa. Menetimme Piparin pennut, mutta hilkulla oli että olisimme menettäneet rakkaan perheenjäsenemme samalla. Tutulla eläinlääkäriasemalla työskenteli tapahtuma-aikaan vain yksi lääkäri, mutta onneksemme ja suurin kiitoksin voimme todeta että inhimillisyyttä löytyy tarpeen tullen. Paikalle hälytettiin tietämyksemme mukaan lomalla oleva lääkäri, tai ainakaan hänellä ei ollut työvuoroa tapahtuma-ajankohtana. Nopea päätös piti tehdä; leikataanko Pipsu hengen säästämiseksi heti vai mietitäänkö vielä? Arvatenkin asia oli täysin selvä. Kaksi kuollutta pentua saatiin keisarileikkauksella ulos, samantein pyysin suorittamaan Piparille sterilisaation. Koskaan en halua rakkaalle ystävälleni moista tuskaa enää tuottaa. Peukut Piparille, hän on meille kaikkein tärkein!

Lähtölaskenta..

Perjantai 6.8.2010 klo 20:46

Lähtölaskenta on alkanut. Synnytykseen on noin viikko aikaa ja rouva alkaa olla valmis tärkeään tehtäväänsä. Niin alkukantaisia nämäkin partasuut loppujen lopuksi ovat, että ennenkuin älysimme laittaa Pipun hienon pentukaksion valmiiksi petivaatteineen päivineen, rouvan piti kaivaa leikkimökin alle maakuoppa ja kurkistella halkokasan väliin. Mihinkä ne pennut sitten pyöräyttäisi? Toopeleita ovat nuo kaksijalkaiset! Voi sitä hännänheilutusta kun rouva pääsi testaamaan laatikon tekniikkaa ja tiloja; Raparipa oli kutsuttava yksintein paikalle, ammattimiehen tarkistuksen jälkeen tuumattiin että parempaa kotia pikkurihvelit eivät kertakaikkiaan voisi saada! Peukut pystyyn ystävät että kaikki menee hienosti loppuun asti, perästä kuuluu!

 

Perheenlisäystä tiedossa!

Perjantai 16.7.2010 klo 20:31

Pipari kävi tänään tiineysultrassa ja toden totta; meille on vihdoinkin tulossa pikkuisia rihvelinpentuja! Pipari on todella huippuluonteinen narttu kaikinpuolin, joten uskoisimme että pienokaisten hoivaaminen sujuu tältä rouvalta mallikkaasti. Mikäli jostain syystä pystyisimme kivettämään sydämmet ja luopumaan osasta pentusia, rakastaviin koteihin saattaisi löytyä meiltä rihveli moneen menoon. Pentujen isä on vahvan jälkeläisnäytön omaava Walliant`s Nougat.

Aamupahoinvointia

Keskiviikko 7.7.2010 klo 21:07

Tavattiin 4.7 Mustanaamioitten kesken Ylöjärven agirodussa. Koirat kärsivät helteisestä ilmasta, mutta takuulla myös ohjaajat tällä kertaa. Mielestäni joukkueemme (Onni, Raparipa, Voitto ja Piki) suoriutui omasta urakastaan varsin mallikelpoisesti, ohjaajien asusteet saivat ylimääräistä huomiota kuuluttajan toimesta ja kaikilla oli kivaa! Raparipa jätti frouva Piparin kotiin, ja sekös vielä innoitti herraa pistämään parastaan; oma rata meni tyylipuhtaasti eli virheitä ei tehty. Matkaseurana oli Lenni jolle joutuminen useamman rihvelin sekaan oli tällä kertaa onni. Jouduttuaan omasta laumasta eroon tuo bittbullia muistuttava maskuleeni oli niin häpsingillään että Raparipan (ja kaikkien sitä muistuttavien) koiruleitten seura oli kultaakin kalliimpi. Siinä pusuteltiin empatian toivossa koirat ja omistajat, poor-little-lenni!

Raparipa on oikea kastroinnin mallikappale. Leikkauksesta n. 2 viikon kuluttua Pipari aloitti juoksun. Pipsu yritti keikaroida Raputille kaikin tavoin, mutta Rapu ei heltynyt tällä kertaa. Suorastaa murisi, kammottavaa. Lääkärin varoitukset ruokahalun kasvamisesta osoittautuivat myös tämän otuksen kohdalla täysin paikkansa pitäväksi: siellä missä syödään, siellä on Raparipa. Raparipan onneksi Pipsu taitaa olla pieniin päin, aamuisin ei ruoka maistu. Olosuhteiden täytyy olla täydelliset, kukaan ei saa tuijottaa tai tyrkyttää ruokaa, sitten saattaa pari papua mennä kitusiin. Jos ei mene niin Raparipa korjaa loput. Pienokaisia odotellessa!

Raparipa palaa agilityn pariin

Keskiviikko 23.6.2010 klo 22:30

Raparipa palasi agilityn pariin epävirallisten kisojen merkeissä kuukauden tauon jälkeen. Leikkaus, toipuminen siitä, Pipsu-vaimon riiureissut - Raparipan mielestä elämä menee miten ennalta on määrätty, turha hermoilla tai menettää yöunia moisista asioista; agilityrata tehdään niinkuin aina on tehty, esteet laitetaan numerojärjestykseen so what? Emäntä on aina ollut tyyppiä "kaksi vasenta jalkaa".. Man`s got to do what man`s got to do! Ihminen joka yrittää hiusvärillä peittää älykkyysosamääränsä..sen varaan ei paljoa voi laskea. Kotiseuramme agikisoissa kilpailevat koirakot luokista 1-2-3 juoksevat saman radan, aikatasoituksin. Raparipa onnistui taasen varsin mallikelpoisesti ja kipitti oman osuutensa virheettömästi alle ihanneajan saavutten toisen sijan koko hienosta porukasta!

Piparin kanssa käytiin viime viikolla useaan otteeseen komean uroksen Nougatin luona. Tässä kohtaa on syytä kiittää Sari Semiä, kennel Monkeylikes. Piparin trimmaussessioista lähtenyt ystävyys, yhteinen näkemys hyvästä griffonista, luottamus, kunnioitus , sai minut ehdottamaan pidemmälle menevää yhteistyötä. Siitä kiitos ja kumarrus Sarille. Ylpeänä voin todeta että Piparin ensimmäiset pennut syntyvät Monkeylike`s kennelnimelle.

Piparien leivontaa..

Maanantai 14.6.2010 klo 19:59

Tänään on leivottu pikku-pipareita tositarkoituksella,valmista odotellaan elokuun puolivälin paikkeilla! Pipari on ollut suuren surun vallassa koska hänen tumma soturinsa Raparipa ei ole huomannut hänen erityistä aikaansa mitenkään; "on niitä muitakin miehiä ja en ois huolinutkaan" tyyppisten huutojen säestyksellä hypättiin autoon ja lähdettiin kylille etsimään toista miestä Pipsulle. Onneksi löytyi kohtalaisen mukava ja komea mr joka kelpuutti Piparista kesäheilan itselleen.

 

Operaation jälkimainingeissa

Keskiviikko 2.6.2010 klo 9:48

Raparipan operaatio sujui todella hienosti, siis täysin yli odotusten! Olen aina pitänyt herraa hieman kipuherkkänä mutta ilmeisesti lääkäri ja apulaiset osasivat hommansa niin hienosti että Rapsu ei ole inahtanut ainuttakaan kertaa operaation jälkeen! Leikkauspäivän iltana istuskelin toisessa huoneessa ja odottelin että potilaan petistä alkaisi kuulua heräämisen merkkejä ja kuinkas kävi: selän takaa kuului vaativa "gröhöm" ja ukkeli heilutteli siinä häntää kysellen josko pääsisi ulkona käymään. Se oli että taju kankaalle ja siitä suoraan jalkeille, eikä mitään hoipertelua siinä välissä! Kaulurin käytöstä keskustelimme vakavasti ja päädyimme parin päivän käytön jälkeen luopumaan härvelistä koska Raparipa lupasi pyhästi olla koskematta leikkaushaavaan - ja näin myös tapahtui! Ei todellakaan voi helpompaa koiraa olla.

Pipari yllättää..tai omistaja yllättyy?

Lauantai 22.5.2010 klo 20:29

Oikein mukava kisapäivä takana ja Pipari yllätti ihmeellisesti omistajansa, taas kerran! Pahin pelko oli että neitokainen lähtee haahuilemaan, moikkaamaan tuomaria tai harrastamaan muuta sosiaalista kanssakäymistä sen sijaan että suorittaisi esteitä. Ei se oikeastaan ole sitä tehnyt harjoituksissa koskaan, mutta en tunne tuota neiti Näppärää vielä tarpeeksi hyvin! Ensimmäinen rata meni oikein hyvin. Omasta typerästä ohjausvirheestä johtui yhden esteen ohitus. Piparin kanssa täytyy näköjään radat suunnitella eri tavalla kuin Raparipan. Pipari tekee sen mitä aika moni koira, juoksee kisoissa kovempaa kuin harjoituksissa. Pipsun kanssa voi tehdä monenlaisia jopa vaikeahkoja ohjauskuvioita jotka Raputin kanssa ei ole oikeastaan onnistuneet. Se tuli testattua molemmissa lähdöissä sen jälkeen kun nolla oli menetetty. Keppejä pitää treenata, niissä piti aloittaa alusta molemmilla radoilla ekan virheen jälkeen mutta kun se tehtiin, meni nekin oikein mallikkaasti. Ei ole mitään moitittavaa koiran suorituksessa. Pipari-pipsukka oli niin älyttömän onnellinen molempien starttien jälkeen, hän vallankin kuvittelee varmaan vieläkin että hänellä on sitten maailman paras omistaja! En henno tätä harhaluuloa hänen päästä hävittää. Kisoja tulee lisää, pienen harjoittelujakson ja tauon jälkeen! Niin ja sijoitukset oli eka kisassa viides ja toisessakin neljäs, 17 koirakon joukosta. Todella lupaava aloitus!!

Raparipa teki taas Raparipat. Eli mr Mensaklubin kunniajäsen opiskeli ilmeisesti radat ulkoa tai luultavimmin vain seurasi esteitten numeroita (jotka se ehtii omassa hieman hitaammassa vauhdissa tehdä) ja suoritti molemmat radat ilman virhepisteitä! Eka radalla tuli yliaikaa yli 5 sekuntia; keinu oli jostain syystä herrasta liian pelottava ja sen suorittamisessa tuhraantui aikaa. Näytti että se kääntyy takaisin tai hyppää pois mutta maailman kuuliaisimpana koirana se suoritti sen kuten aina ja niin päästiin maaliin ilman virheitä. Tuuletusta! Toisella radalla oli jo eri meininki. Viimeisenä kun startataan eikä puhtaita ratoja ole tullut, päätti Raparipa että on aika näyttää taas närhen munat! Niin tehtiin. Keinut ja kaikki mentiin niin lujaa kuin kintuista päästiin. Raparipa juoksi maaliin hieman yli sekunnin yliajalla. Voittohan siitä irtosi, hienot palkinnot ja likat villiintyi!

Nyt onkin hyvä aika pitää pikkuinen tauko. Raparipa lähtee hoitamaan ehkäisyasiat kuntoon. Rapsu on näytelmissä saavuttanut kaiken mistä on haaveiltu ja enemmänkin, ja meille tärkeämpää on että koirat on onnellisia. Toivotaan että kahden kaverin poislähdön myötä saataisiin vaikka se kaksi sekuntia nopeammat ajat tulevissa kisoissa:)

 

Pipsu starttaa

Keskiviikko 19.5.2010 klo 21:15

Pitkä aika viime päivityksistä..onhan tässä tapahtunut kaikenlaista. Kesä ja punkit on täällä taasen, emäntä vaihtoi siviilisäätyä ettei tarvitse vanhanapiikana ihan ehtoolle asti taivaltaa. Piparin juoksua odotellessa; odottavan aika on todellakin pitkä! Kesällä olisi ollut niin kiva pentusia hoidella mutta ei heitetä vielä kirvestä kaivoon. Isäntä kehoitti ilmoittamaan Pipsukan kisoihin jospa tällä konstilla juoksu saataisiin alulle ja niin muuten tehtiin. Piparin ensimmäinen virallinen startti on tulevana lauantaina! Ja varmuuden vuoksi ilmoitin kahteen kisaan, ja jotta ei ihan helpolla päästäisi ilmoitin mr Raputin myös kahteen lähtöön. Voi olla että illalla kinttuja kivistää kun kotia kohti ajellaan! Pipsu menee kaikki esteet oikein kivasti, mutta ensimmäinen kisa ja kaikki ne ihanat ihmiset..koirat..perhoset. Tämä tytön aivoituksista en yksinkertaisesti osaa ennustaa mitään!? Rutiinit puuttuu täysin ja kuten rakas ystäväni sanoi: Pipsu on anteeksi vaan vähän yksinkertainen, vaikkakin erittäin sinut itsensä kanssa!! Näinhän se on, Pipsua ei paljon puristele! Katsotaan kenellä on lauantaina hauskaa, Pipsun lisäksi tietty:)

Sinun..ainakin väliaikaisesti?

Tiistai 30.3.2010 klo 9:48

Rakas armahin herra X!

Lähestyn teitä näin kirjeitse, hieman yllättäen kaikkien näiden kuukausien jälkeen! Tapasimme kerran, olin hieman sekaisin mutta niin taisit olla sinäkin? Tapaamisemme oli lyhyt mutta mieliinpainuva. Taisin hieman rakastuakin, yhtälailla tosin kämppikseesi kuin sinuun mutta enivei. Ongelmani on seuraavanlainen; se aika on taas lähellä, tunnen sen luissani ja ytimissäni. Suuri rakkauteni kohde mr Raparipa viedään pois..hän herra jumalainen on pitänyt minua kohta kuukauden päivät niin hyvänä. Tuo komea tulisieluinen hellä herrasmies..voih mitkään ylisanat eivät riitä suuren rakkauteni ylistämiseen! Et ole yhtä komea kuin hän, partasikin hieman sojotti vinksinvonksin mutta olen päättänyt hieman antaa anteeksi jos vain suostut salarakkaakseni? Raparipalle ei kannata hirveästi asioista mainita. Hän nimittäin on uros isolla uuulla ja kuulemma varasti viime harjoituksissa nakinpätkänkin. Tästä päätellen hänestä on kostomielessä vaikka mihin! Emäntä aina sanookin että eläin on aina eläin!

Mutta näin siis täällä. Sallinette pikaisen tapaamisen..tositarkoituksella? Liitän tähän vaatimattomaan yhteydenottooni kuvan kapioarkustani. Siellä on kaikenlaista tarpeellista örkistä puruluuhun (niitä on erilaisia vaikka ei näy)

 

Rakkaudellaxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx

sinun Pipusi

Kevättä kohti?

Maanantai 8.3.2010 klo 16:27

Talven selkä alkaa taittua, ainakin kalenterin mukaan. Pakkasen oltua siedettävissä lukemissa on päästy harjoittelemaankin välillä, mutta ainakin Pipari on niin mukavuudenhaluinen otus että neljä seinää on tullut talven aikana meille turhankin tutuksi. Pipun kanssa uskaltauduttiin kuitenkin helmikuussa ensimmäisiin epävirallisiin kisoihin ja hienosti kisaura alkoikin. Pipari pinkoi minkä kintuista pääsi ja koska neitokainen suoritti kaikki esteet vaaditussa järjestyksessä ilman pudotuksia tai linjojen ohituksia, oli tuloksena hienosti 0 virhettä ja toinen sija.

Raparipan motto on ollut enemmänkin "lahjattomat harjoittelee" ja eipä tuo ukkeli näköjään happane vaikka vetäisi lonkkaa kotona. Kisasimme pitkästä aikaa 6.3 kotikisoissa ja täytyy sanoa että herran meno oli varmaan yllätys muillekin kuin meikäläiselle; piti ihan pistää kinttua toisen eteen, vauhti riitti molemmissa starteissa alle ihanneaikaan. Ensimmäisessä lähdössä tuli yksi virhe kepeillä eli tulos 5 ja toisen kisan ukkeli suoritti virheettömästi ja voitti lähdön! Rata ei varmaankaan ollut kaikista helpoin, sillä Raputirallaa oli ainut koira joka teki mineissä puhtaan radan, vautsi!

kuvassa Raparipa kahden valkoisen välissä:oikealla puolella on treenikaverimme Vito ja Sirkku ja kisan tuomari Allan Mattsson.

 

Pakkaspäivän touhuja

Maanantai 25.1.2010 klo 12:23

Kylmää on riittänyt rihveleitten harmiksi jo liiankin kanssa. Mielikuvitusta tarvitaan koirien ulkoiluhetken toteuttamiseen, kertakaikkiaan. Onneksi apu on ollut lähellä; Ture-täti on neulonut molemmille karvakuonoille mukavia villavaatteita jos vaikka millä kuosilla ja värityksellä. Eikä siinä kaikki. Toinen sukupolvi on jo tarttunut puikkoihin. Peetu-poika 4 v kutoi hienon villapuvun vartavasten Piparia varten ja hieno siitä tulikin. Voinen jakaa helpohkon ohjeen myös suuren yleisön kanssa. Kas näin se menee:

Otat läjän villalankaa tukevasti kätösiin, tunget puikot melko syvälle läjään ja pyörität yks risti kaks molempiin suuntiin sujuvasti. Puku on valmis!

Koirien aktivoimiseksi sisätiloissa meillä harrastetaan etsintäleikkejä. Helppo tapa antaa partasuulle aivojumppaa on piilotella esim. pikkuruisia puutikkuja asuntoon(tunnistusnoutokapulan kokoisia) ja aina rihvelin löydettyä tikkusen ja tuotuaan sen sinulle, palkkaat ystävän herkkupalalla. Toimii! Aamupala tarjoillaan meillä usein aktivointilelusta, joko tassulla pyöriteltävästä tai palapeliksi kutsutusta laudasta josta paloja liikuttelemalla ruokapipanat vierivät lattialle. Mikäli tällaista toimintaa ei pakkaspäivinä meidän huushollissa harrasteta, voi olla varma että Pipari katsoo telkkarista kaikki muutkin ohjelmat kuin luontodokumentit. Eipä ole sellainen toiminta meille ihmisillekään ihan vierasta.

Kotiinpaluun aika, vihdoin!

Tiistai 12.1.2010 klo 8:09

Tästä päivästä tulee täydellinen; Raparipa tulee kotiin!!! On sitä odotettu kuin kuuta nousevaa. Tiedustelin aikoinaan Piparin kasvattajalta minkälaista on elämä sekalaumassa, laumassa jossa on sekä uroksia että narttuja. Aina Piparin juoksujen aikaan vastaus tulee kristallinkirkkaana mieleen: "tällä hetkellä en näe siinä yhtään hyvää puolta"!!! Se oli rehellinen vastaus, kiitosta vaan jälkikäteen. Kysymyskin esitettiin sopivasti ajankohtana jolloin Pipsun kotikennelissä oli sekä juoksuinen narttu että kiihkeitä palvelualttiita uroksia. Tosin se ei tippaakaan hetkauttanut meikäläisen haluja ottaa Raputin kaveriksi narttua! Nyt ymmärrän taas tuon vastauksen järkevyyden. On sydäntä raastavaa erottaa tuo hauska parivaljakko toisistaan pariksi viikoksi. Toinen vaihtoehto on tietysti pitää ne saman katon alla ja vahtia silmät selässä mitä tapahtuu nurkan takana ja kuunnella rakastavaisten surkeaa molinaa pitkin yötä. Onneksi Raparipa jätti nuorena poikana merkkailun pois, se tästä vielä puuttuisi!

Sikäli on ihana tilanne, että toinen koira pääsee mummon luo oljamiin ja siellähän joutuu maksimissaan olemaan yksin tunnin-pari kun mummo käy roikkumassa keilapallon perässä. Ensin palveluksista pääsi nauttimaan Pipari ja kaupunkialueen luontaisetuihin kuului mm. kaikkien naapurilasten pusuttelu. Puolivälissä vaihdettiin kun oli tarkoitus käydä Pipsun kanssa sulhasmiehissä tositarkoituksella. Niinhän se meni ettei Piparin juoksusta ollut tällä kertaa muuhun kuin urosten lyhytaikaiseen härninkiin. Mutta seuraavalla kerralla sitten. Päästiin tässä jo aloittamaan Pipsun kanssa kauan odotettu agilityn jatkokurssi ja voi kylläpä vain neitokaisen silmät loistivat ja kaikki muu "hävisi ympäriltä" kun päästiin pitkästä aikaa lempilajin pariin.

Jos oli tässä juoksun ajassa ja erottamisessa taasen jotain huonoa, niin aina pikkuisen hyvääkin. Koirasta saa enemmän irti ja pääsee paljon "lähemmäksi" pikku kaveria kun toinen ei ole kuvioissa mukana. Raparipaa en ole koirana pitänyt enää vuosikausiin, niin fiksu se on (ois ehkä asiaa Doctor Philille..) mutta Piparista löytyi tämän session aikana ihan uusia piirteitä. Siitä todella tuli korvaamaton apulainen vauvanhoidon kanssa, sen viisaus ja kärsivällisyys sekoitettuna huippukilttiin luonteeseen on jotain minkä toivoisin periytyvän edes osin sen toivottavasti tuleville pennuille.

Nyt lasketaan tunteja, kohta minuutteja..tervetuloa kotiin rakas Raparipa!!!

Kunnian mies

Tiistai 5.1.2010 klo 10:35

Raparipan hermoja koettelee kovasti eräs hra X. Ei riitä että että ko. nahkakuula yrittää sabotoida Raputin ja emännän rakasta harrastusta. Se yrittää ilmiselvästi myös soluttautua meidän laumaan mitä viekkaimmilla keinoilla. Esitetään vauvanystävää - joutuu vähän ärjymään. Esitetään emännän ystävää - joutuu vähän ärjymään. Esitetään emännän kaverin koiraa - joutuu vähän ärjymään. Joutuu vähän ärjymään vähän liian usein!!

Oli ajat ennen nykyistä ahdinkoa. Ajat jolloin tuo pikkuinen koira oli nimeltään "rottapoika", ja ois muuten saanut sellaisena pysyäkin. Voinen esittää kuvamateriaalia: http://viipurinkoirat.galleria.fi/kuvat/Kodinsaaneet/Rotta-poika+%28nyk.+Lenni%29/. Näistä kuvista näet miten on mittasuhteet muuttuneet vuosien varrella. No eipä silti. Ihan ookoo se on joskus, ja hyvä että pelastivat sieltä kurjuudesta. Voihan olla, että päivänä muutamana kun Raputista kasvaa yhtä iso jässikkä, ystävyys palautuu entiselleen.

Niin ja uusi vuosi alkoi muutenkin aika vauhdikkaissa merkeissä. Meidän oma salamanteri (myös Pipari nimellä tunnetaan) aloitti juoksun ja huhut kertovat että likka meinaa lähteä vieraisiin. Raputi on kuitenkin kunnian miehenä luvannut adoptoida lapsukaiset "omikseen". Sellainen kunnian mies on meidän Raparipa.

Onks pakko syödä turskaa jos ei taho?

Sunnuntai 13.12.2009 klo 18:13

Joulu hiipii taas jälleen kerran kuin varkain ja paljon on tekemättä. Niinkuin joka vuosi. Nimittäin jos ihminen on enemmän joulun vihaaja kuin siitä erityisesti pitävä yksilö, paljon saa jäädä tekemättäkin. Jope Ruonansuu on tehnyt erään parhaimmista joululauluista "..onks pakko laulaa tiptap jos ei taho...?". Mie en taho! Kaikenlainen pakkotekeminen, pakolliset rutiinit, pakko tykkääminen ihme pakkoasioista on vastenmielistä. Pakko hössätä että voi sitten kiristellä tippa linssissä aattona hampaita ja avata paketteja, joihin olet itse antanut "kuuman vihjeen". Joulun sanoma unohtuu.

Jospa tänä jouluna yrittäisi vain rauhoittua, ilman sen suurempia joulusiivouksia. Yrittäisi olla kärsimättä niistä joulukorteista joita ei tullut lähetettyä. Antaisi läheisille ihmisille ja rakkaille lemmikeille vain yhteistä aikaa. Jouluhösöttäisi vain senverran että kaapissa olisi hyvää suuhunpantavaa.

Hyvää Joulua kaikille teille ihanille ystäville jotka lueskelette näitä kirjoituksia silloin tällöin. Ette tule luultavasti saamaan joulukorttia tänäkään vuonna, mutta takuuvarmasti olette ajatuksissa useammin kuin kerran vuodessa!

Puupää ynnä muuta

Sunnuntai 1.11.2009 klo 16:06

Päivät vilistävät silmissä, viikot ja kuukaudet vaihtuvat ja paljon on ehtinyt tapahtua sitten viime päivitysten. Pikkuinen tyttäremme sai kasteessa nimeksi Pihla Ursula, neitokainen käyttäytyi ihmeellisen kauniisti koko tärkeän päivän. Vaikka vauvan kanssa puuhastelu täyttää päivät melko lailla tarkkaan, jää onneksi harrastuksillekin sopivasti aikaa. Parhaimmillaan olen päässyt treenaamaan koirien kanssa kahdesti päivässä! Aamupäivällä on Piparin vuoro ja kerran viikossa Raputi pääsee "Ärrikkä-ryhmän" treeneihin purkamaan paineita. On se vaavinhoito näes niin rankkaa touhua. Pipari on saanut mieluisan treenikaverin, samoin itseasiassa allekirjoittanut. Olen haaveillut monesti että pääsisin joskus maxi-koiran puikkoihin, ja tämän haaveen täyttyminen oli lopulta vain itsestä kiinni (niinkuin useimpien haaveiden) ja toiveen täytti eräs nimeltä mainitsematon herra X. Tai no, Raparipan toiveesta voisimme kutsua tätä herra X:ää vaikka Puupääksi. Niin ärsyttävä tapaus se Raputin mielestä on. Puupää alkoi osoittaa omassa kodissaan liiaksi omia haaveitaan ja kiipeillä 2-metrisen aidan yli parilla loikalla, joten omistajan kanssa teimme vastustamattoman diilin: alan opettaa Puupäälle esteitä (ehkä joskus pääsemme jopa kilpailemaan, who knows?) ja hän hoitelee Ursulaa. Harjoitukset on sujuneet liiankin hyvin. Kaikki esteet tuntuu menevän kaaliin kertaheitolla, koira on rohkea ja innokas joka suhteessa. Vaikeinta on tietysti vieraan koiran ollessa kyseessä kontaktin saaminen, mutta sekin alkaa pikkuhiljaa hioutua. Jännityksellä odotetaan mitä saadaan aikaiseksi. Pipari on edistynyt isoin askelin, ja on vaikeaa malttaa pysyä poissa kilpailuista ennenkuin koko paketti on hienosti kasassa!

Pipari tarjosi treenikaverille päiväkahveet. Kuva otettu ennenkuin parivaljakko hajoitti portin. Raparipa ei osallistunut rötöstelyyn (toim.huom)

Ai niin, meinasipa unohtua. Raparipa osallistui 1.11 agikisoihin Imatralla ja voitti oman luokkansa hienosti tuloksella 0,32!!

Metsurin koira savotalle läksi..

Maanantai 12.10.2009 klo 10:23

Osallistuimme Raparipan kanssa lauantaina agilitykisaan, puolen vuoden tauon jälkeen sain itse ohjata ukkelia. Olipa mukavaa! Eka kisassa Raputi teki hienosti virheettömän suorituksen, mutta nykyisillä ihanneajoilla meillä ei taida nollasuorituksiin olla paljon mahdollisuuksia. Viis siitä, pääasia oli häntä onnesta huiskuen juokseva partasuu!

Talvi tulee kovaa vauhtia joten lähdimme illalla vielä puusavottaan tekemään polttopuita. Koirat pääsi mukaan tietty juoksemaan metsään, sekös oli mukavaa mutta pitikö sen isännän taas kerran pilata hauska hetki?? Raparipa ei kertakaikkiaan voi käsittää miksi noita kaikenmaailman härveleitä pitää olla joka lähtöön ja etenkin miksi niitä pitää joka paikkaan roijata mukaan!? Tähän kohtaan ei ole syytä laittaa yhtään hymiötä tai mitään vastaavaa, kuva kertokoon loput!

Neiti Pipu osa 2

Torstai 1.10.2009 klo 16:31

Piparin kanssa treenailu saa uusia piirteitä kerta kerran jälkeen. Yhtenä päivänä ohjaaja saa maata namit kädessä putkessa ja seuraavalla kerralla ei meinaa tossut riittää neitokaisen vauhdissa! Aikaisemmille koirilleni ennen näitä rihveleitä on jossain vaiheessa agilityn suhteen tapahtunut syttyminen agilityyn aivan ykskaks. Voisin vannoa että olen kuullut niiden pikku päästä kuuluvan "NAKS" äänen. Näköjään rihveli ei ole poikkeus. Piparin NAKS kuului pari päivää sitten. Menin hallille ja aloitin treenit kuten aikaisemminkin, pari estettä, palkkausta ja kehumista, taas pari estettä ja palkkaamista. Seuraavaksi huomaat juoksevasi täyttä rataa täysverisen, eteenpäinpyrkivän agilityihmeen kanssa joka suorittaa paitsi esteet moitteettomasti, lukee ohjausta aivan kuin ensimmäistä kertaa ja hakee todella hienosti esteitä itsenäisesti! Ensinnäkin päätin että keinun harjoittelen todella hitaasti ja varmasti hätiköimättä. Melkein onnistuin siinä ja hyvä niin, tosin lopusta päätti nti Pipu itse. Olin jo siinä vaiheessa että vein koiraa ko. esteelle vielä hihnassa ja keinun laskeva osa putosi maahan pehmusteen päälle joka pehmensi kovaa kolahdusta. Siitä jatkettiin niin, että talutin koiran keinulle ja keinu kolahti kovaan maahan. Ajattelin että hienoa, seuraavalla kerralla (tai sitä seuraavalla) kokeillaan rauhassa ilma hihnaa. Lähdin typerys jatkamaan muita temppuja ja koira oli ilman hihnaa..PAM! Käännyin kauhun vallassa ja keinu on kovalla maalla, Pipu kontaktilla hyvin tyytyväinen ilme naamalla odottamassa palkkaa. Ajattelin että no niin, meniköhän tehty työ hukkaan omaa hölmöyttä mutta pah! Palkkasin Pipun ja pyyhin hikeä otsalta. Kohta kuului jo uusi PAM anna nami, vielä kertaalleen PAM anna nami!! Pipu karkasi uudestaan ja uudestaan keinulle aina kun silmä vältti! Eipä silti, ei tuo koiraa kummempi ole. Pipari on saanut kontaktilta tullessa aina namipalan ja sitähän se meni sieltä hakemaan. Helpoimmillaan koirankoulutus on tällaista, mutta jotenkin tuntuu että tämän koiran osalla pääsen liian helpolla. Vielä ne vaikeudet eteen tulee..kop kop koputetaan puuta.

Neiti Pipu

Perjantai 25.9.2009 klo 11:18

Piparilla oli taukoa harrastuksissa juoksun ja jälkimaininkien vuoksi, pikkuisen tuota juoksentelua haittasi myös oma ylipaino josta päästiin siis kuukausi sitten suloisesti eroon:) Palattiin hallille suurin odotuksin, eikä sikäli jouduttu pettymään. Pipari yritti parhaansa mukaan karkailla puomille, muisti hyvin kaikki esteet. Mutta sitten sain taas muistutuksen mikä ero on uroksella ja nartulla. Puhun nyt vain ja ainoastaan omasta kokemuksesta, ja verraten esim. jenkkeihin joiden kanssa tuli aikaisemmin treenattua. Siinä missä uros on melko putkiaivoinen otus (myös koirissa, päteekö ladyt myös ihmisten suhteen?) niin nartulla liikkuu päässä ajatuksia ja kyseenalaistamista huomattavasti enemmän. Raparipan huono päivä on sitä, että se tekee mitä käsketään mutta kuin hidastetussa filmissä. Neiti Pipari taas keksi sellaista kivaa, että juoksi putkea täysillä eri suuntiin, myös mutkaputkea vaikka sitä ei hirveästi ole treenattukaan vielä. Sitten otin vielä yhden ratapätkän. Ei suostunut sujahtamaan putkeen millään. NÄYTTELI että pelkää sitä ihan hirveästi ykskaks, ei uskaltanut mennä lähellekään HUI HUI HUI. Ei muuta kuin namilautanen putken päähän joka yleensä tepsii. HUI. Putkea lyhyemmäksi. HUI. Putki ihan tyngäksi. HUI HUI. Sitten viimeinen keino. Meikäläiselle namit käteen ja putkeen makaamaan. Sitten neiti suostui sipsuttamaan putkeen. Óma selitys tälle näytelmälle oli hallin lattialle pudonneet namipalat joita hän olisi huomattavasti mieluummin juuri sillä hetkellä keräillyt, ja suorastaan loukkaantui kun ehdotin muuta toimintaa. Ei siinä mitään, tällaiset asiat ovat huvittavia ja tekevät touhusta mielenkiintoista ja hauskaa. Toisaalta Pipari on taas muutoin menevämpi ja rohkeampi koira kuin Raparipa, annettakoon pienet neiteilyt hänelle anteeksi ja Pipsun olla oma persoonallinen itsensä. On se aika hurmaava typsy:)

Vaarallinen mummo

Perjantai 18.9.2009 klo 15:34

Rihveleitten kanssa elämä ei käy tylsäksi. Viikko sitten Raparipa palaili agility-treeneihin ja ukkeli keskittyi lähinnä ohjaajien sylissä istumiseen. Ei kiinnostanut pätkääkään. Liekö hallin pehmeä pohja ollut herran mielestä ärsyttävä (aika raskasta juosta ohjaajallekin) vai mikä otti pattiin. Tällä viikolla taas mies oli "täysin pitelemätön"; suorastaan karkaili esteille, jopa keinulle joka ei ole koskaan ollut Raputin mieliesteitä. Näiden veijareiden toiminta on oman kokemuksen perusteella sidottu pitkälti mielialaan, sääolosuhteisiin..ym. Ei griffoni mikään kone ole, ei tosiaan!

Yhteiselo perheen haisulivaipan kanssa on alkanut hienosti. Koirat seurailevat tarkasti vaavin arkea, istuvat sitterin viereen kun huuto alkaa ja käyvät partailemassa ja antamassa tärkeitä allergeeneja pienokaiselle. Tänään kaveri todisti sitten ihan outoa tapahtumasarjaa kauppareissulla. Lähdin itse kauppaan ja koirat oli sidottu aitaan kiinni, kaveri jäi vahtimaan laumaa pihalle. Viekasteleva mummo asteli Raputin mielestä pahat mielessä kohti Ursulan vaunuja, ja siitäkös tuon pikku IPO-koiran suojeluvaistot heräsivät. Raparipa asteli vaunujen eteen ja tuijotti agenttimummoa suoraan silmiin, päivysti urheasti niin kauan että mummo tajusi siirtyä sopivan matkan päähän istuskelemaan. Sitten Raparipa hiipi mummon luo kuin sanoakseen "lepo". Eipä siihen äkkinäinen varmaan ihan heti menisi uhmaamaan noin vaarallisen näköistä koiraa..