Ensimmäisen amerikancockerspanielin eli jenkin sain vuonna 1987 kun Pebblestone Bubbling Bucket eli tuttujen kesken Touho pöllähti taloomme. Touhon persoonaa kuvaamaan eivät mitkään sanat riitä. Sitä vauhtia riitti 14 vuotta ja näihin vuosiin mahtuu kommelluksia jotka nyt jo naurattavat. Ihan aina ei naurattanut..Touholla oli todella kova saalisvietti. Kaikki liikkuva laukaisi siinä takaa-ajovietin ja karkulaisen perässä juostiin pitkin kyliä. Taikasana "syömään" toi veijarin useimmiten takaisin. Touho oli armoton varas mitä ruokapöytään tulee, joskus sen suuhun lipsahti sellaistakin mikä sinne ei ihan kuulunut kuten kynttilät ja kanankakkalannoite. Nam, Touho todella oli kulinaristi!

Touhon kanssa harrastin kaikenlaista tottelevaisuuskokeista metsätyskoirien verijäljestykseen.Tokossa Touho palkittiin Amerikancockerspanielit Ry:n vuoden tokokoirana, vuosilukua en jaksa muistaa mutta uskoisin että se oli vuosi jolloin Touho siirtyi avoimesta luokasta voittajaluokkaan ja saavutti siellä jopa yhden ykköstuloksen. Hauskoihin muistoihin kuuluu ensimmäiset SM-joukkuekisat joihin Touho osallistui kahden muun jenkin kanssa. Jenkkijoukkue saavutti kunniakkaan viimeisen sijan; yksi jenkki söi kehäsihteereiden leivät sen sijaan että olisi hakenut noutokapulan, Touho toilaili koko rahan edestä ja oli huomattavasti kiinnostuneempi läheisen laitumen lampaista kuin tottelemisesta. Niin se meni, tuloksena oli yleensä puhtaita nollia tai sitten täysiä kymppejä! Näyttelyistä Touho saavutti Suomen Muotovalion arvon melko helposti.

Touhon kaveriksi meille muutti sievä jenkkineito Pebblestone Diamond Dream. Tuikku oli valitettavasti melko sairaalloinen nuoresta asti ja sairaudet rajoittivat sen elämää monin tavoin. Tuikku nukutettiin ikiuneen vain viisivuotiaana, paljon muita muistoja kuin lääkärikäyntejä tästä tytöstä ei valitettavasti ole.

Melankolian Mohair "Sisu" oli suuri toiveideni täyttymys. Olin ihaillut Melankolian upeita koiria jo pitkään, ja sellaisen vihdoin saatuani olin enemmän kuin onnellinen. Sisu oli ihan mahtava pakkaus monin tavoin. Oikea show-prinsessa saavuttaen näyttelyistä valion arvon nopeasti ja useita Rop-voittoja, pari BIS-sijoitusta. Tottelevaisuuskokeissa neiti näppärä sai ensimmäisen ykköstuloksen vain hieman yli vuoden ikäisenä. Sisukin palkittiin Amerikancockerspanielit Ry:n vuoden tokojenkkinä saavuttaen alo-ja avoimessa luokassa kolme ykköstulosta. Sisu aloitti varsinaisen agility-uransa varsin myöhään ystäväni Tanjan ohjauksessa. Sisu oli fyysisesti hyvässä kunnossa, pari saavutti ensimmäisen I-luokan nollatuloksen Sisun ollessa 8-vuotias! Sisu ja Tanja menestyivät hienosti saavuttaen vielä II-luokassa kaksi nollaa ennenkuin ohjaaja siirtyi äitiyslomalle ja Sisu ansaitulle eläkkeelle.

Seuraava jenkki oli reilun vuoden ikäisenä ostettu Matti eli Melankolian Maximum Speed. Matti oli kohtutuontipentu Usasta, legendaarisen Empire`s Brooklyn Dodgerin pojanpoika. Matti oli hassuin koira jonka olen ikinä tuntenut. Mielettömän kiltti ja herttainen, Matista ei voi edes keksimällä keksiä mitään pahaa sanottavaa, niin kultainen se oli luonteeltaan. Matti sai pari serttiä, mutta kastroimisen jälkeen näyttelyihin ei ollut enää asiaa joten Matti vietti suurimman osan elämästään tyytyväisenä kotikoirana.

Sisu teki vuonna 1998 viisi suloista pentua kennelnimelleni Parti.

Pennuista oli helppo valita pikkuinen Tiiti-Annikki eli Parti Paloma jäämään Sisu-äitin kaveriksi kotiin. Tiitin kanssa jatkoin jo tuttuja harrastuksia, eli tokossa käytiin parin kisan verran ja saatiin ykköstuloksella siirto avoimeen luokkaan. Tiiti oli luonteeltaan kuitenkin aivan liian kärsimätön niin pikkutarkkuutta vaativaan lajiin. Agility sattuikin meille parhaiten. Omassa elämässäni tapahtui seuraavina vuosina kuitenkin isoja muutoksia ja kilpaileminen jäi pitkäksi aikaa. Aloitimme treenit ja kisaamisen uudestaan kun Tiiti oli 5-vuotias ja samaan tahtiin edettiin Sisu-äitin kanssa luokasta toiseen. Tiiti saavutti nollatuloksia myös III-luokassa, se oli tarkka koira ja kaikki virheet johtuivat omasta kömpelyydestäni. Tiitin näyttelyura oli lyhyt mutta varsin menestyksekäs. Ensimmäisessä näyttelyssään vajaan vuoden ikäisenä Tiiti nappasi ensimmäisen sertin lisäksi Rop-voiton ja Ryp-4 sijoituksen. Tiiti oli äitinsä tavoin Suomen Muotovalio.

Kasvatusura ei jatkunut. Pentueessa oli useampi luonteeltaan hieman epävakaa pentu, joten katsoin parhaaksi jättää pentujen teettämisen näillä nartuilla siihen. Se on päätös jota en ole sen jälkeen pahemmin miettinyt. Pentujen myyminen oli vaikeaa, kotikoiraa ostavalle on usein vaikeaa perustella miksi jenkin turkki todella on pestävä ja trimmattava huomattavasti useammin kuin muiden rotujen, vaikka näyttelyihin ei ikinä lähdettäisikään. Sisun pennut saivat onneksi kaikki hyvät kodit. Tiiti jouduttiin nukuttamaan kesällä 2008 sen sairastuttua vakavasti. Tähän luppakorvaan päättyi 20 vuoden kausi amerikancockerspanieleiden kanssa omassa elämässäni.